Efesos: Sitoutunut, mutta säälimätön (Ilm. 2:1-7) Efesos: (Ilmestyskirja 2:1-7)

Happy Ever After

Efesus: Ilmestyskirja 2:1-7
(Yksi ruumis: rakastakaa toisianne)
5. lokakuuta 2014

I. Miltä sitoutuminen näyttää?

Jos ottaisin sanakirjan käteeni ja kääntyisin sanan ”sitoutunut” kohdalle, saattaisin löytää kuvan Herman Goldmanista. Vuonna 1941, samana vuonna kun japanilaiset pommittivat Pearl Harboria, Goldman (joka oli 28-vuotias) sai työpaikan Capitol Lightingista East Hanoverista, New Jerseystä. Ja niin uskomattomalta kuin se saattaakin kuulostaa, Herman Goldman menee huomenna aamulla samaan työpaikkaan, kuten niin monet teistäkin. Aivan oikein. Goldmanilla on ollut sama työpaikka 73 vuotta. Ja jos se ei tee teihin vaikutusta, 101-vuotias ajaa yhä itse töihin.

Herman Goldman. Sitoutunut.

Vähän kaksituhatta vuotta sitten Efesoksen seurakuntaa olisi voitu kuvailla myös sitoutuneeksi. Itse asiassa Jeesus itse näyttää vahvistavan juuri tämän arvion Ilmestyskirjan 2. luvussa. Käänny kanssani kohtaan Ilmestyskirjan 2:1-7. Tänä aamuna jatkamme meneillään olevaa tutkimusta Ilmestyskirjasta. Ja ennen kuin syvennymme näihin äsken mainitsemiini jakeisiin, haluan muistuttaa viidestä keskeisestä periaatteesta, joiden avulla navigoimme turvallisesti ylös Ilmestysvuoren huipulle. Jos muistatte, viittasin niihin nimellä ”viisi lujaa jalansijaa”.

1. Jalusta #1: Ilmestyskirja on Jeesuksen Kristuksen ilmestys
2. Jalusta #2: Ilmestyskirja annettiin seitsemälle todelliselle seurakunnalle
3. Jalusta #3: Ilmestyskirja välitettiin symbolisen numeron ja kuvien kautta
4. Jalusta #4: Ilmestyskirjaa tulisi aina tarkastella kokonaisuutena
5. Jalusta #4: Ilmestyskirjaa tulisi aina tarkastella kokonaisuutena
5. Jalusta #5: Ilmestyskirje on tarkoitettu säilytettäväksi

Kun aloitamme seitsemän viikon mittaisen matkan lyhyiden, yksittäisten kirjeiden läpi, jotka muodostavat luvut 2 ja 3, mielestäni on hyvin tärkeää muistuttaa itseämme noista viidestä periaatteesta. Miksi? No, anna minun vastata siihen, kun käymme läpi tätä kohtaa.

II. Kohta: ”Efesoksen seurakunta” (2:1-7)

Katsokaa kanssani Ilmestyskirjan 2. luvun jakeita 1-7. Nämä ovat Jeesuksen sanat…

”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ”Sen sanat, jolla on seitsemän tähteä oikeassa kädessään ja joka kulkee seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. ”’Minä tunnen teidän työnne, vaivannäkönne ja kärsivällisyytenne ja sen, kuinka te ette voi sietää niitä, jotka ovat pahoja, vaan olette koetelleet niitä, jotka kutsuvat itseään apostoleiksi eivätkä ole niitä, ja todenneet heidät vääriksi. Tiedän, että te kärsivällisesti kestätte ja kestätte minun nimeni tähden, ettekä ole väsyneet. Mutta minulla on tämä teitä vastaan, että olette hylänneet sen rakkauden, joka teillä aluksi oli. Muistakaa siis, mistä olette langenneet; tehkää parannus ja tehkää niitä tekoja, joita aluksi teitte. Ellette tee niin, minä tulen luoksenne ja poistan lampunjalustanne paikaltaan, ellette tee parannusta. Mutta tämä teillä on: te vihaatte nikolaiittain tekoja, joita minäkin vihaan. Kenellä on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.”

Nyt kun pohdimme, miten ymmärtää sekä tämän lyhyen Efesolaiskirjeen osia että kokonaisuutta, olisi hyvä verrata tätä kirjettä niihin kuuteen muuhun kirjeeseen, jotka löydämme luvuista 2 ja 3. Koska aika ei salli meidän tehdä sitä, haluan kertoa teille jotain mielenkiintoista, jonka löytäisimme, jos tekisimme sen tänä aamuna. Huomaamme, että jokainen kirje on rakenteeltaan täsmälleen samalla tavalla.

Sallikaa minun selittää, mitä tarkoitan. Kuten huomaatte hahmotelmastanne, jokainen näistä seitsemästä lyhyestä kirjeestä alkaa kuvauksella Jeesuksesta, sen jälkeen diagnoosilla uskovista, joille kirje on osoitettu, ja sen jälkeen toimintaohjeella. Tämän jälkeen on vaara, jota on syytä harkita, ja lopuksi julistus palkkiosta niille, jotka valloittavat tai voittavat. Mietitäänpä, miten tämä malli ilmenee tässä Efeson seurakunnalle osoitetussa viestissä.

A. Jeesuksen kuvaus (2:1)

Aluksi löydämme jakeesta 1 Jeesuksen kuvauksen, joka vie meidät takaisin siihen näkyyn Jeesuksesta, jonka Johannes näki luvussa 1. Tässä ensimmäisessä sanomassaan Jeesus päättää toistaa sen, mikä oli ensin paljastettu kohdissa 1:12, 13 ja 16. Se, mitä Johannes ja lopulta efesolaiset ovat kuulemassa, ovat ”’Sen sanat, joka pitää oikeassa kädessään seitsemää tähteä ja joka vaeltaa seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä’.”

Näetkö siis, miten tämä jae osoittaa meidät takaisin jalansijoille 1 ja 3? Sen paljastamista, kuka Jeesus on, edeltää sen paljastaminen, mitä Jeesus julistaa. Mutta näemme myös jalansijan 3 yhteydessä, että tähdet ja lampunjalat on tarkoitettu osoittamaan meidät takaisin seurakuntaan. Muistatte ehkä, että symboliikka selitettiin meille jo kohdassa 1:20. Katsokaa sieltä…

”Mitä tulee mysteeriin niistä seitsemästä tähdestä, jotka näitte oikeassa kädessäni, ja seitsemästä kultaisesta lampunjalasta, niin seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan enkeleitä, ja seitsemän lampunjalkaa ovat seitsemän seurakuntaa.” (Ilm. 1:20)

Efeteläisten on siis ymmärrettävä, että hän, joka puhuu heille, on seurakunnan Herra. Sanansaattaja on Hänen kädessään, ja vastaanottajat ovat Hänen läsnäolossaan. Hän on heidän sulhasensa. Hän on lauman paimen. Hän on ruumiin pää. Ja kun Hän puhuu, heidän on kuunneltava, tarkasti. Kuuntelemmeko me?

B. Uskovien diagnoosi (2:2-4, 6)

Mutta kun siirrymme jakeisiin 2-4, löydämme diagnoosin seurakunnan hengellisestä tilasta. Tämän Efeson seurakunnan osalta luemme tässä, että diagnoosi alkaa terveellisyyden tunnustamisella, kiitoksen sanoilla.

Tuntemalla tämän seurakuntaperheen teot Jeesus voi ylistää heitä siitä, että he ovat sitoutunut seurakunta. Katsokaa jälleen, miten tämä kirjoitetaan: he ovat sitoutuneet tekemään kovasti töitä, he ovat sitoutuneet pysymään kärsivällisesti lujana koettelemusten keskellä, he ovat sitoutuneet moraaliseen puhtauteen seurakunnassa, he ovat sitoutuneet puhtauteen johtajuuden suhteen. He eivät kestä ”vääriä apostoleja”, vaan he kestävät vainon painolastin alla.

Ja jos katsot alaspäin jakeeseen 6, näemme myös, miten seurakunta on sitoutunut puhtauteen terveen opetuksen, terveen opin suhteen. Ensi viikolla puhumme lisää tästä nikolaiittalaisina tunnetusta ryhmästä. Mutta tänä aamuna riittää sen korostaminen, että tämä seurakunta oli esimerkillinen sitoutumisessaan sinnikkyyteen, kärsivällisyyteen ja puhtauteen… ja kaikki Kristuksen nimen tähden!

Mutta Suuri Lääkäri ei lopeta tähän, eihän? Hänen diagnoosinsa sisältää myös tunnustuksen jonkinlaisesta epäterveestä tilasta tässä kirkkokunnassa. Katsokaa jälleen jaetta 4. Jeesus toteaa…

”Mutta minulla on tämä teitä vastaan, että olette hylänneet sen rakkauden, joka teillä aluksi oli.”

Mitä Jeesus tarkalleen ottaen tarkoittaa tällä? No, luulen, että meidän on jatkettava jakeen 5 ensimmäiseen puoliskoon, jotta voimme ymmärtää koko sen merkityksen, mitä Kristus viestii.

C. Toimintaohje (2:5a)

Katsokaa toimintaohjetta, jonka löydämme seuraavasta lauseesta. Jae 5…

”Muistakaa siis, mistä olette langenneet; tehkää parannus ja tehkää ne teot, jotka alussa teitte.”

Toimi, johon tätä seurakuntaa ohjataan, on parannus. Jeesus haluaa heidän nöyrästi tekevän tuon sisäisen U-käännöksen, sydämen ”180”. Ja katuvassa hengessä Hän haluaa heidän muistavan, missä he kerran olivat hengellisesti. Huomasitko, että sana ”ensimmäinen” esiintyy sekä jakeissa 4 että 5? Mieti, mitä Mestari sanoo näissä kahdessa jakeessa: ”Palatkaa sinne, missä olitte aluksi, eli niihin tekoihin, jotka kerran leimasivat seurakuntaanne. Te muistatte. Palatkaa siihen rakkauteen, joka kerran ilmeni noissa teoissa. Olette hylänneet tuon rakkauden. Palatkaa takaisin ja tehkää niitä tekoja, joita teitte ennen.”

Tässä oli seurakunta, joka oli ehdottomasti sitoutunut varjelemaan, mutta ei enää antanut. Tässä oli perhe, joka oli täysin sitoutunut Kristus-keskeiseen tunnustukseen, mutta ei enää Kristus-keskeiseen myötätuntoon. Ja Jeesus ei yksinkertaisesti halua, että he vain hienosäätäisivät sitä, mitä he tekevät. Hän sanoo: ”Tehkää parannus! Tehkää parannus!”. Hänen sanojensa vakavuus käy ilmi jakeen 5 toisesta puoliskosta.

D. Harkittavaa vaaraa (2:5b)

Katsokaa vielä kerran sitä vaaran varoitusta, jota Jeesus haluaa efesolaisten harkitsevan… Tehkää niitä tekoja, joita te teitte aluksi. Ellette tee niin, minä tulen luoksenne ja poistan lampunjalustanne paikaltaan, ellette tee parannusta.

Jos tämä seurakunta ei toimi. Jos he eivät ota Jeesuksen sanoja vakavasti, sillä on vakavia seurauksia. Kuten näemme tässä, Jeesus ”poistaa lampunjalan”. Mitä se tarkoittaa?
No, jos lampunjalat edustavat symbolisesti itse seurakuntia, kuten 1:20:stä käy ilmi, niin mitä muuta se voi tarkoittaa kuin sitä, että Efeson seurakunta ei enää ole oikea seurakunta?

Tämän mahdollisuuden pitäisi surettaa meitä, mutta sen ei pitäisi yllättää meitä. Omassa maassamme on viimeisen sadan vuoden aikana ollut monia seurakuntia, jotka ovat lakanneet olemasta todellisia seurakuntia. Ne saattavat vielä pitää jumalanpalveluksia. Ne saattavat edelleen olla aktiivisia yhteisöissään. Ne saattavat jopa kasvaa lukumääräisesti. Mutta lampunjalkaa ei enää ole. Siellä ei ole todellista valoa. Siellä ei ole enää jumalallisia johtajia, ei raamatullista opetusta eikä Hengen innoittamia rakkauden ja armon ilmaisuja.

Onko vaara vakava. Ehdottomasti. Muistakaa, kuka tässä puhuu.

E. Palkinnon julistus (2:7)

Mutta Vapahtajan halu EI ole poistaa heidän lampunjalkaansa, vaan sytyttää liekkeihin sitä rakkautta, jonka he kerran tunsivat. Hän haluaa innokkaasti, että he tekevät parannuksen. Ja katsokaa, miten Hänen sydämensä heitä kohtaan paljastuu viimeisessä jakeessa, jakeessa 7:

”’Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.”

Millainen kannustin! Mikä palkinto! Eikö tämä ole juuri sitä, mitä Jaakob kertoi lukijoilleen Jaakobin evankeliumin 1. luvussa: Autuas on se mies, joka pysyy lujana koetuksessa, sillä kun hän on kestänyt koetuksen, hän saa elämän kruunun, jonka Jumala on luvannut niille, jotka häntä rakastavat. (1:12)

Tämä maininta ”elämän puusta” ei ainoastaan osoita meitä takaisin 1. Mooseksen kirjan alkulukuihin, jossa ensimmäiset vanhempamme menettivät pääsyn puuhun kapinansa vuoksi, vaan se osoittaa meidät myös takaisin jalansijaan #4. Kun otamme Ilmestyskirjan kokonaisuutena, tunnistamme, että Jeesus jatkaa luvussa 22 selittämällä lisää ”elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa”. Luemme sieltä…

Silloin enkeli näytti minulle elämän veden virran, kirkkaana kuin kristalli, joka virtaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimelta keskellä kaupungin katua; samoin virran molemmin puolin elämän puu, jossa on kaksitoista erilaista hedelmää ja joka tuottaa hedelmänsä joka kuukausi. Puun lehdet olivat kansojen parantamista varten. (Ilm. 22:1-2)

Ajattele vain sitä täyteyttä ja tyytyväisyyttä ja kokonaisuutta, jonka nuo kuvat herättävät. Eikö se ole sitä, mitä sinä haluat? Kuka voi nauttia elämän puusta? Jae 7: ”se, joka voittaa”. Kuka on se, joka voittaa? No, koko Efesolaisille osoitetun sanoman perusteella sen, joka valloittaa, täytyy olla se, joka säännöllisessä parannuksessa ja uskossa sitoutuu sekä totuuteen Kristuksesta että Kristuksen rakkauteen.

III. Uskollisuuden määritteleminen

Ja niinpä, kuten meillä on tapana, kuten meidän pitäisi aina tehdä, kun ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa, meidän on myös kysyttävä: ”Miksi tämä on minulle tärkeää?”. Miten tämän pitäisi haastaa ja muuttaa minua? Miten sen pitäisi haastaa meidät?”

Ja nuo kysymykset johdattavat meidät takaisin jalansijoille nro 2 ja nro 5. Vaikka ymmärrämme, että Ilmestyskirja on kirjoitettu todellisille seurakunnille, meidän on myös muistettava, että se on kirjoitettu Seitsemälle todelliselle seurakunnalle. Ja tämä kirja, yhdessä muun Raamatun kanssa, vahvistaa, että seitsemän on symbolinen luku, joka edustaa täydellisyyttä, täydellisyyttä tai kokonaisuutta. Näin ollen, vaikka tämä viesti lähetettiin Efesoon kaksituhatta vuotta sitten, Lampunjalkojen Herra julistaa nämä sanat myös koko kirkolle maantieteestä tai kronologiasta riippumatta.

Sen vuoksi, pitäen kiinni jalansijasta nro 5, meidän, Armon tie -seurakunta, on kuunneltava sen sanoja, joka pitää oikeassa kädessään seitsemää tähteä ja joka vaeltaa seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. Emmekö me olekin lampunjalka? Enkö minä, tämän viestin välittäjänä teille, ole tähti Hänen oikeassa kädessään? Muistakaa, että Ilmestyskirjasta ei lähetetty seitsemää versiota. Yksi versio lähetettiin, joka sisälsi kaikki seitsemän lyhyempää kirjettä alkuluvuissa. Se tarkoitti, että jokainen seurakunta saattoi lukea, mitä Jeesus sanoi muille seurakunnille. Kaikki se oli heitä kaikkia varten, ja kaikki se on meitä varten!

Armon tie, olemmeko sitoutuneet? Olemmeko me uskollisia? Jos olemme, niin miltä uskollisuutemme näyttää? Tuleeko se viikosta toiseen? Onko se palvelemista jollakin tavalla tai jossakin palvelutyössä viikosta toiseen? Onko se jatkuvaa sitoutumista terveeseen opetukseen? Siihen, että valitsemme vankkaa musiikkia? Taloudelliseen lahjoittamiseen? Kotien avaamiseen? Johtajien huolelliseen valintaan? Lapsiemme kouluttamiseen? Siihen, ettemme luovuta tai anna periksi seurakuntana kohtaamistamme haasteista huolimatta?

Jos nuo ovat tapoja, joilla olemme uskollisia, niin ylistäkää Jumalaa! Jeesus kehuu meitä, aivan kuten kehui efesolaisia. Hän on tyytyväinen kaikkiin näihin asioihin. Ne ovat huomionarvoisia.

Mutta…mutta onko siinä rakkautta? Rakastammeko me todella toisiamme? Rakastammeko yhteisöämme? Onko Jeesuksen rakkaus ilmeistä meissä ja meidän kauttamme? Jos polvemme eivät kumarru palvelemaan toisiamme, jos käsivartemme eivät ojennu lohduttamaan ja tukemaan toisiamme, jos sydämemme ei särähdä niiden puolesta, jotka menehtyvät omilla asuinalueillamme, silloin tässä ruumiissa vaikuttaa syöpä. Ja jos sitä ei valvota, se tappaa meidät. Siinä määrin kuin tämä kuvaa meitä, vaara on yhtä todellinen nyt kuin silloin.

Mutta kuunnelkaa. Jeesus Kristus, Herramme, Vapahtajamme, kuninkaamme, kutsuu meitä voittamaan; voittamaan pelot ja ylpeyden, jotka pitävät meidät kaukana tästä rakkaudesta; voittamaan kompromissin, jonka olemme hyväksyneet sen suhteen, mikä määrittelee täydellisen uskollisuuden; voittamaan maailman rakkauden, joka syrjäyttää Jeesuksen rakkauden; voittamaan kiireisyyden, hajamielisyyden ja välinpitämättömyyden, jotka voivat tarttua meihin jokaiseen.

Muistakaa evankeliumin toivo. Muistakaa, mitä Jeesus sai aikaan puolestamme. 1:5, 6… Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme ja tehnyt meistä valtakunnan, hänen Jumalansa ja Isänsä pappeja… Ja tuon toivon vuoksi Paavali voi sanoa Room. 8:37… kaikessa näissä asioissa me olemme enemmän kuin voittajat hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut. Se on se todellisuus, ja vain se todellisuus, joka tekee tämän mahdolliseksi.

Tahdotko olla uskollinen? Silloin se tarkoittaa Jeesuksen rakkauden julistamista JA osoittamista. Se tarkoittaa Kristus-keskeistä tunnustusta ja Kristus-keskeistä myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan. Mistä se alkaa? Se alkaa sinusta. Jos Kristus antaisi sinulle diagnoosin, mitä hän sanoisi? Kun jokainen meistä punnitsee näitä asioita henkilökohtaisesti ja pyrkii PITÄMÄÄN niistä kiinni (#5), mukaan lukien johto, silloin koko seurakunta tulee terveemmäksi. Veljet ja sisaret, elämän puu odottaa meitä. Pyytäkäämme Jumalaa auttamaan meitä tulemaan terveemmiksi Hänen armostaan juuri tällä viikolla.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.